Saksan modaaliverbit (Modalverben): können, müssen, dürfen, sollen, wollen, mögen

Sääntö

Saksassa on kuusi modaaliverbiä (Modalverb) — können, müssen, dürfen, sollen, wollen, mögen. Ne muokkaavat toisen verbin sisältöä: modaaliverbi taipuu ja on lauseen toisella paikalla, toinen verbi pysyy infinitiivinä ja siirtyy lauseen loppuun. Modaaliverbi ja loppuun jäävä infinitiivi muodostavat lausekehyksen (Verbklammer), jonka sisään kaikki muu sijoittuu.

Merkityksissä suomi auttaa, sillä myös suomessa sanotaan «voida, täytyä, saada, haluta» + infinitiivi:

Muutama ansa kuitenkin on. Suomen «täytyy» on persoonaton ja vaatii genetiivin («minun täytyy»), mutta müssen taipuu subjektin mukaan: ich muss, du musst, wir müssen. Lisäksi suomen «pitää» vastaa kahta verbiä: müssen, kun pakko tulee asiasta itsestään, ja sollen, kun ohje tai odotus tulee toiselta ihmiseltä. Ja kun suomessa infinitiivi seuraa heti modaaliverbiä («meidän täytyy nousta huomenna aikaisin»), saksassa se jää aivan loppuun.

Kieltolauseessa dürfen ilmaisee kiellon: Hier darf man nicht rauchen — «täällä ei saa tupakoida». möchten («haluaisi») on muodoltaan mögen-verbin Konjunktiv II, aivan kuten «haluaisin» on konditionaali: se on kohtelias toivemuoto kauppaan ja ravintolaan, joissa wollen kuulostaisi tylyltä.

Muodot ovat epäsäännöllisiä ennustettavalla tavalla. Yksikössä vartalovokaali yleensä muuttuu (können → ich kann, müssen → ich muss, mögen → ich mag), eikä ich- ja er/sie/es-muodoissa ole päätettä — muodot ovat samat. Monikko on säännöllinen: wir können, ihr könnt, sie können. Vain sollen ja möchten säilyttävät vokaalinsa kaikissa persoonissa, ja möchten noudattaa samaa mallia: ich/er möchte ilman -t:tä (mutta du möchtest, ihr möchtet).

Muista lisäksi kolme käytännön sääntöä. Ensinnäkin toisen verbin edessä ei ole zu-sanaa: Ich muss heute arbeiten, ei zu arbeiten. Toiseksi modaaliverbi voi olla yksin, kun teko on selvä: Ich kann Deutsch («osaan saksaa»), Ich muss nach Hause («minun täytyy mennä kotiin»). Kolmanneksi kyllä/ei-kysymyksessä modaaliverbi siirtyy ensimmäiselle paikalle, kuten verbi suomen -ko/-kö-kysymyksessä: Kannst du mir bitte helfen?

Kun koko lause kielletään, nicht tulee suoraan loppuun jäävän infinitiivin eteen, kun taas kein- kieltää substantiivin (Ich mag keinen Kaffee). Tärkeimmässä parissa suomi auttaa: Du musst nicht kommen = «sinun ei tarvitse tulla», Du darfst nicht kommen = «et saa tulla». Menneen ajan muodot (konnte, musste, wollte …) ja modaaliverbien «luultavasti»-merkitys käsitellään omissa luvuissaan.

Esimerkit

• Ich kann gut schwimmen. — Osaan uida hyvin.
• Kannst du mir bitte helfen? — Voitko auttaa minua?
• Wir müssen morgen früh aufstehen. — Meidän täytyy nousta huomenna aikaisin.
• Hier darf man nicht rauchen. — Täällä ei saa tupakoida.
• Sollen wir ein Taxi nehmen? — Pitäisikö meidän ottaa taksi?
• Meine Tochter will Ärztin werden. — Tyttäreni haluaa ryhtyä lääkäriksi.
• Du musst heute nicht arbeiten. — Sinun ei tarvitse tehdä tänään töitä.
• Ich mag keinen Kaffee. — En pidä kahvista.
• Ich möchte bitte ein Wasser. — Haluaisin vettä, kiitos.
• Ich kann ein bisschen Deutsch. — Osaan vähän saksaa.

Taulukko

Yleiset virheet

• ❌ Ich kann schwimmen gut. → ✅ Ich kann gut schwimmen. — infinitiivi on päälauseen viimeinen sana.
• ❌ Ich kanne Deutsch sprechen. → ✅ Ich kann Deutsch sprechen. — modaaliverbien ich- ja er/sie/es-muodoissa ei ole päätettä.
• ❌ Ich muss heute zu arbeiten. → ✅ Ich muss heute arbeiten. — modaaliverbin jälkeen toinen verbi on ilman zu-sanaa.
• ❌ Du musst hier nicht rauchen (merkityksessä: se on kiellettyä). → ✅ Du darfst hier nicht rauchen. — nicht müssen kertoo vain, ettei ole pakko («ei tarvitse»); kieltoon («ei saa») tarvitaan nicht dürfen.
• ❌ Ich will bitte einen Kaffee. → ✅ Ich möchte bitte einen Kaffee. — wollen kuulostaa tilatessa tylyltä; kohtelias toivemuoto on möchten.

Aiheeseen liittyvää

Modaaliverbeissä saksan lausekehys näkyy selvimmin, joten kertaa seuraavaksi perussanajärjestys. Säännölliset Präsens-päätteet, joita monikkomuodot noudattavat, sekä sein, haben ja möchten käsitellään omissa luvuissaan; nicht- ja kein-sanojen paikasta kertoo kieltoa käsittelevä luku.