Nominatiivi saksassa (Nominativ): subjekti, sen artikkelit ja wer/was
Nominatiivi merkitsee subjektia (Wer?/Was?): der, das, die, die (monikko), ein/eine — myös verbien sein, werden, bleiben ja heißen jälkeen.
Sääntö
Nominatiivi (Nominativ) on subjektin sija: se nimeää henkilön tai asian, joka tekee jotain tai jota kuvataan. Kysymys on Wer? (kuka?) henkilöistä ja Was? (mikä?) asioista, ja se esitetään persoonamuotoisen verbin (finiittiverbin) edessä: Wer wartet draußen? → ein Kollege. Suomalaiselle sija on tuttu, sillä saksan nominatiivi vastaa suomen nominatiivia.
Tästä seuraa kolme asiaa:
- Se on perusmuoto. Sanakirjat, sanastot ja artikkeli, jonka opettelet sanan mukana (der Tisch, das Buch, die Lampe), ovat nominatiivissa. Muut sijat ovat muutoksia tähän muotoon — ja toisin kuin suomessa, muutos näkyy saksassa ennen kaikkea artikkelissa, ei substantiivin päätteessä.
- Subjekti määrää verbin muodon. Yksikkösubjekti saa yksikkömuodon, monikkosubjekti monikkomuodon: Das Kind spielt / Die Kinder spielen. Tämä toimii samoin kuin suomessa («lapsi leikkii – lapset leikkivät»).
- Paikka ei ratkaise sijaa. Saksan persoonamuotoinen verbi on toisella paikalla, joten subjekti tulee usein sen jälkeen: Heute kocht mein Vater. Se on silti nominatiivissa. Suomessa sanotaan luontevasti «tänään isä laittaa ruokaa», mutta saksassa verbi pitää toisen paikkansa ja subjekti siirtyy sen taakse.
Toinen nominatiivi tulee neljän yhdistävän verbin jälkeen: sein, werden, bleiben, heißen. Ne eivät saa objektia vaan rinnastavat kaksi asiaa, joten molemmat puolet ovat nominatiivissa: Er ist ein guter Lehrer, Sie wird Ärztin, Anna bleibt meine beste Freundin. Tässä suomi voi johtaa harhaan, koska suomessa näiden verbien yhteydessä on usein muu sija: «hänestä tulee lääkäri», «Anna pysyy parhaana ystävänäni». Saksassa sija ei vaihdu.
Nominatiivin vertaaminen akkusatiiviin (Akkusativ) on helppoa, koska artikkeleista ja niiden kaltaisista sanoista (kein, mein) vain maskuliini muuttuu: der → den, ein → einen, kein → keinen, mein → meinen. Neutri, feminiini ja monikko ovat molemmissa sijoissa samat, joten sijan paljastaa maskuliininen sana — tai kysymys wer?/wen?. Persoonapronominit toimivat toisin: niillä on oma objektimuoto lähes jokaisessa persoonassa (ich → mich, er → ihn, wir → uns), ja ne käsitellään akkusatiivin luvussa; datiivilla (Dativ) ja genetiivillä (Genitiv) on omat lukunsa.
Esimerkit
- Der Zug fährt um acht Uhr ab. — Juna lähtee kello kahdeksan.
- Meine Schwester wohnt in Berlin. — Siskoni asuu Berliinissä.
- Heute kocht mein Vater. — Tänään ruoan laittaa isäni.
- Wer wartet draußen? — Ein Kollege von mir. — Kuka odottaa ulkona? — Eräs kollegani.
- Das Kind und die Eltern kommen später. — Lapsi ja vanhemmat tulevat myöhemmin.
- Er ist mein bester Freund. — Hän on paras ystäväni.
- Sie wird Ärztin. — Hänestä tulee lääkäri (nainen).
- Anna bleibt meine beste Freundin. — Anna on edelleen paras ystäväni.
- Die Kinder spielen im Garten, ein Hund schläft auf der Terrasse. — Lapset leikkivät puutarhassa, koira nukkuu terassilla.
- Meine Lehrerin heißt Frau Weber. — Opettajani (nainen) on nimeltään rouva Weber.
Taulukko
| Nominativ | maskuliini | neutri | feminiini | monikko |
|---|---|---|---|---|
| määräinen artikkeli | der Mann | das Kind | die Frau | die Kinder |
| epämääräinen artikkeli | ein Mann | ein Kind | eine Frau | — Kinder |
| kieltoartikkeli | kein Mann | kein Kind | keine Frau | keine Kinder |
| possessiiviartikkeli | mein Mann | mein Kind | meine Frau | meine Kinder |
| Sija | maskuliini | neutri | feminiini | monikko |
|---|---|---|---|---|
| Nominativ | der / ein Mann | das / ein Kind | die / eine Frau | die Kinder |
| Akkusativ | den / einen Mann | das / ein Kind | die / eine Frau | die Kinder |
| Persoona | 1. yks. | 2. yks. | 3. yks. mask. | 3. yks. fem. | 3. yks. neutr. | 1. mon. | 2. mon. | 3. mon. | teitittely |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nominativ | ich | du | er | sie | es | wir | ihr | sie | Sie |
Yleiset virheet
- ❌ Den Zug fährt um acht Uhr ab. → ✅ Der Zug fährt um acht Uhr ab. — tekijä on subjekti ja siksi nominatiivissa; den on maskuliinin akkusatiivi.
- ❌ Er ist einen guten Lehrer. → ✅ Er ist ein guter Lehrer. — sein-verbin jälkeen toinen substantiivi on nominatiivi, ei objekti.
- ❌ Wen hat angerufen? → ✅ Wer hat angerufen? — wer kysyy subjektia, wen suoraa objektia (Akkusativ).
- ❌ Die Kinder spielt im Garten. → ✅ Die Kinder spielen im Garten. — verbin pääte seuraa nominatiivisubjektia: monikkosubjekti, monikkoverbi.
- ❌ Heute mein Vater kocht. → ✅ Heute kocht mein Vater. — persoonamuotoinen verbi pysyy toisella paikalla; subjekti siirtyy sen taakse ja säilyttää nominatiivimuotonsa, vaikka suomessa sanotaan «tänään isä laittaa ruokaa».
Aiheeseen liittyvää
Opettele nominatiivi yhdessä akkusatiivin kanssa — tämä pari kattaa lähes jokaisen A1-tason lauseen. Jos der, das ja die tuntuvat vielä sattumanvaraisilta, kertaa artikkeleita käsittelevät luvut.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on nominatiivi saksassa?
Se on subjektin sija: henkilö tai asia, joka tekee jotain tai jota kuvataan. Sen artikkelit ovat der, das, die ja monikossa die sekä ein/eine, ja se on myös sanakirjamuoto — kuten suomen nominatiivi.
Miten tunnistan nominatiivin lauseesta?
Kysy Wer? (kuka?) tai Was? (mikä?) persoonamuotoisen verbin edessä. Vastaus on subjekti, ja se ratkaisee verbin päätteen — vaikka se ei olisi lauseen alussa: Heute kocht mein Vater → Wer kocht? – Mein Vater.
Mitä eroa on nominatiivilla ja akkusatiivilla?
Nominatiivi on tekijä, akkusatiivi suora objekti. Artikkeleista ja niiden kaltaisista sanoista (kein, mein) vain maskuliini muuttuu: der → den, ein → einen, kein → keinen, mein → meinen; neutri, feminiini ja monikko näyttävät samalta. Persoonapronominit ovat poikkeus: niillä on oma objektimuoto lähes joka persoonassa (ich → mich, er → ihn).
Miksi Er ist ein Lehrer eikä einen Lehrer?
sein, werden, bleiben ja heißen eivät saa objektia, vaan yhdistävät kaksi nominatiivia. Siksi sekä Er että ein Lehrer ovat nominatiivissa, samoin lauseessa Sie wird Ärztin — vaikka suomessa sanotaan «hänestä tulee lääkäri».
Mitkä persoonapronominit ovat nominatiivissa?
ich, du, er, sie, es, wir, ihr, sie ja Sie. Objektimuodot, kuten mich, dich, mir tai dir, kuuluvat muihin sijoihin eivätkä voi olla subjektina.