Erotettavat ja erottamattomat verbit saksassa: etuliitteet, sanajärjestys ja ge-

Sääntö

Etuliiteverbi on erotettava (trennbares Verb), kun paino on etuliitteellä (aufstehen, anrufen), ja erottamaton, kun paino on vartalolla (verstehen, bekommen). Vain erotettava etuliite irtoaa verbistä — erottamaton pysyy vartalossa kiinni kaikissa lausetyypeissä. Suomessa vastaavaa ei ole: «nousta» on aina yksi sana, mutta aufstehen hajoaa lauseessa kahtia. Koska suomessa pääpaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, saksan painoeroa kannattaa harjoitella korvalla: kuuntele, kumpi tavu on vahva.

Etuliitteet jakautuvat kolmeen ryhmään:

• Aina erotettavat — suljettu luettelo, jonka jäsenistä lähes kaikki ovat myös itsenäisiä sanoja (prepositioita, adverbeja tai adjektiiveja): ab-, an-, auf-, aus-, bei-, ein-, fest-, her-, hin-, los-, mit-, nach-, vor-, weg-, zu-, zurück-, zusammen-.
• Aina erottamattomat — be-, emp-, ent-, er-, ge-, miss-, ver-, zer- sekä harvinaisempi hinter-. Ne ovat painottomia, eikä yksikään niistä ole itsenäinen sana — paitsi hinter, joka on myös prepositio.
• Kumpikin, merkitys vaihtuu — durch-, über-, um-, unter-, wieder-, wider-, voll-. Paino kertoo, kumpi verbi on kyseessä: du fährst das Schild um («ajat kyltin kumoon») vs. wir umfahren die Baustelle («kierrämme tietyömaan»).

Erotettavan etuliitteen paikka riippuu rakenteesta. Pääsääntö on lausekehys (Verbklammer): finiittiverbi ja etuliite kehystävät muun lauseen.

• Päälause preesensissä tai Präteritumissa: finiittiverbi toisella paikalla, etuliite aivan lopussa — Ich rufe dich morgen an. Kyllä/ei-kysymys ja imperatiivi jakavat verbin samalla tavalla.
• Modaaliverbin jälkeen tai pelkkänä infinitiivinä verbi pysyy kokonaisena lopussa — Ich muss dich anrufen.
• Sivulauseessa verbi siirtyy loppuun ja etuliite palaa siihen kiinni — …, weil ich dich anrufe.
• Partizip II (II partisiippi): -ge- tulee etuliitteen ja vartalon väliin — angerufen, aufgestanden. Erottamattomat verbit eivät saa ge-:tä lainkaan: verstanden, bekommen, erzählt. Jos perusverbillä ei ole omaa ge-:tä (-ieren-loppuiset verbit), ei sitä ole yhdysverbilläkään: anprobieren → anprobiert.
• zu-infinitiivi: erotettava verbi ottaa zu:n sanan sisään — anzurufen; erottamattoman verbin edessä se on erillinen sana — zu verstehen.

Esimerkit

• Ich stehe jeden Morgen um sechs Uhr auf. — Nousen joka aamu kuudelta.
• Rufst du mich heute Abend an? — Soitatko minulle tänä iltana?
• Der Zug fährt in zehn Minuten ab. — Juna lähtee kymmenen minuutin päästä.
• Mach bitte das Fenster zu! — Sulje ikkuna, kiitos!
• Gestern habe ich meinen Chef angerufen. — Eilen soitin esimiehelleni.
• Am Wochenende muss ich nicht früh aufstehen. — Viikonloppuna minun ei tarvitse nousta aikaisin.
• Die Frage habe ich leider nicht verstanden. — Valitettavasti en ymmärtänyt kysymystä.
• Wir haben gestern eine Einladung bekommen. — Saimme eilen kutsun.
• Ich habe vergessen, das Licht auszumachen. — Unohdin sammuttaa valon.
• Ich komme später, weil der Bus erst um acht abfährt. — Tulen myöhemmin, koska bussi lähtee vasta kahdeksalta.
• Vorsicht, du fährst gleich das Schild um! — Varo, ajat kohta kyltin kumoon!
• Wir umfahren die Baustelle. — Kierrämme tietyömaan.

Taulukko

Yleiset virheet

• ❌ Ich aufstehe um sechs Uhr. → ✅ Ich stehe um sechs Uhr auf. — päälauseessa finiittiverbi on toisella paikalla ja erotettava etuliite siirtyy loppuun.
• ❌ Ich habe dich gestern gerufen an. → ✅ Ich habe dich gestern angerufen. — Partizip II:ssa etuliite pysyy verbissä kiinni ja -ge- tulee etuliitteen ja vartalon väliin.
• ❌ Das habe ich nicht geverstanden. → ✅ Das habe ich nicht verstanden. — erottamattomat verbit muodostavat Partizip II:n ilman ge-:tä.
• ❌ Ich versuche, früh zu aufstehen. → ✅ Ich versuche, früh aufzustehen. — erotettavassa verbissä zu tulee etuliitteen ja vartalon väliin, ja kaikki kirjoitetaan yhteen.
• ❌ Ich komme später, weil der Bus um acht fährt ab. → ✅ Ich komme später, weil der Bus um acht abfährt. — sivulauseessa verbi siirtyy loppuun ja etuliite palaa siihen kiinni.

Aiheeseen liittyvää

ge-sääntö johtaa suoraan Perfektiä käsittelevään lukuun, zu-muodot zu-infinitiivin lukuun ja lausekehys sanajärjestyksen perusteisiin.