Zu-infinitiivi saksassa (Infinitiv mit zu): milloin zu tarvitaan ja milloin ei

Sääntö

Saksan infinitiiviryhmässä (Infinitivgruppe) zu + infinitiivi tulee aivan loppuun; kaikki muu — objektit, aika, paikka — tulee ensin. Ryhmällä ei ole omaa subjektia eikä finiittiverbiä; tekijä tulee päälauseesta: Ich versuche, jeden Tag Deutsch zu lernen.

Suomen A-infinitiivi on ilman partikkelia («yritän oppia»), joten zu on uusi, ja järjestys kääntyy: «oppia saksaa joka päivä» – jeden Tag Deutsch zu lernen.

zu on pakollinen neljässä tapauksessa:

• useimpien toisen verbin ottavien verbien jälkeen: versuchen, vergessen, anfangen, aufhören, vorhaben, hoffen, sich freuen, versprechen, planen, beschließen, empfehlen, bitten;
• substantiivi + haben: Lust haben, Zeit haben, Angst haben, die Möglichkeit haben;
• es ist + adjektiivi: wichtig, schwer, leicht, schön, verboten, erlaubt;
• persoonaton es: Es macht Spaß, …, Es tut mir leid, … — es pitää paikkaa ryhmälle.

zu jää pois viiden ryhmän jälkeen: modaaliverbit (Modalverb), werden (Futur I), lassen, havaintoverbit sehen ja hören sekä gehen, bleiben, lernen. Poikkeus: lernen- (ja helfen-) verbin jälkeen pidempi ryhmä voi saada zu-sanan — Er lernt, allein zu arbeiten. / Er hilft mir(,) den Schrank zu tragen. — mutta lyhyt ryhmä jää ilman: Er lernt schwimmen. Kielteisen (tai nur-sanalla rajatun) brauchen-verbin jälkeen yleiskielessä on zu (Du brauchst nicht zu kommen.); ilman sitä muoto on puhekieltä.

Erotettava etuliiteverbi (trennbares Verb): zu tulee etuliitteen ja vartalon väliin, ja kaikki kirjoitetaan yhteen: anrufen → anzurufen, aufstehen → aufzustehen, mitkommen → mitzukommen, abschließen → abzuschließen. Erottamattomissa verbeissä zu on erillinen sana: zu verstehen, zu bekommen.

um … zu ilmaisee tarkoitusta (kysymys wozu?, suomeksi «-kseen» tai «jotta»), ohne … zu jotakin, mikä jää tapahtumatta («-matta»), ja (an)statt … zu «sen sijaan että». Kaikki kolme vaativat saman subjektin kuin päälause. Kun subjektit ovat eri, käytetään damit-, ohne dass- tai anstatt dass -lausetta.

Pilkku on pakollinen, kun ryhmän aloittaa um, ohne tai (an)statt (myös als, außer) — pilkku tulee tämän sanan eteen —, kun ryhmä riippuu substantiivista (der Versuch, …) ja kun korrelaatti (es, darauf, daran, damit) ennakoi tai toistaa sen. Muuten pilkku on vapaaehtoinen: pelkkä zu + infinitiivi kirjoitetaan yleensä ilman (Er begann zu weinen.), pidemmissä ryhmissä se helpottaa lukemista.

dass vai zu? Sama subjekti → zu-infinitiivi on lyhyempi (Ich hoffe, bald zu kommen. = Ich hoffe, dass ich bald komme.). Eri subjekti → vain dass-lause käy (Ich hoffe, dass du bald kommst.). Verbien bitten, empfehlen, erlauben jälkeen ryhmän tekijä on päälauseen objekti: Ich bitte dich, mir zu helfen. (= sinä autat).

Esimerkit

• Ich versuche, jeden Tag zwanzig Minuten Deutsch zu lernen. — Yritän opiskella saksaa kaksikymmentä minuuttia joka päivä.
• Hast du Lust, heute Abend ins Kino zu gehen? — Huvittaako sinua lähteä tänä iltana elokuviin?
• Es ist wichtig, vor dem Termin anzurufen. — On tärkeää soittaa ennen tapaamista.
• Vergiss bitte nicht, die Tür abzuschließen. — Älä unohda lukita ovea.
• Wir haben vor, im Sommer nach Wien zu fahren. — Aiomme matkustaa kesällä Wieniin.
• Ich lerne Deutsch, um in Österreich zu studieren. — Opettelen saksaa opiskellakseni Itävallassa.
• Sie ist gegangen, ohne sich zu verabschieden. — Hän lähti hyvästelemättä.
• Statt zu telefonieren, schreibt er lieber eine E-Mail. — Soittamisen sijaan hän kirjoittaa mieluummin sähköpostin.
• Ich muss morgen früh aufstehen. — Minun täytyy nousta huomenna aikaisin.
• Ich höre meine Nachbarn schon wieder streiten. — Kuulen naapurieni taas riitelevän.

Taulukko

Yleiset virheet

• ❌ Ich muss heute länger zu arbeiten. → ✅ Ich muss heute länger arbeiten. — modaaliverbin jälkeen tulee pelkkä infinitiivi, samoin werden-, lassen-, sehen/hören-, gehen- ja bleiben-verbin sekä lyhyen lernen-ryhmän jälkeen.
• ❌ Vergiss nicht, mich zu anrufen. → ✅ Vergiss nicht, mich anzurufen. — erotettavassa verbissä zu tulee etuliitteen ja vartalon väliin, yhteen kirjoitettuna.
• ❌ Ich lerne Deutsch, um in Österreich studieren. → ✅ Ich lerne Deutsch, um in Österreich zu studieren. — sanojen um, ohne ja (an)statt jälkeen infinitiivi saa aina zu-sanan.
• ❌ Ich hoffe, du bald zu kommen. → ✅ Ich hoffe, dass du bald kommst. — infinitiiviryhmällä ei ole omaa subjektia; kun toisella teolla on eri tekijä, vain dass-lause käy.
• ❌ Es ist wichtig, zu lernen jeden Tag. → ✅ Es ist wichtig, jeden Tag zu lernen. — zu + infinitiivi päättää ryhmän; aika, paikka ja objektit tulevat sen eteen.