Datiivi saksassa (Dativ): artikkelit, pronominit ja milloin sitä käytetään
Datiivi merkitsee vastaanottajaa: der → dem, die → der, das → dem, monikko → den + substantiivin -n (ei -n/-s:n jälkeen). Kysymys Wem? (kenelle?) paljastaa sen.
Sääntö
Datiivi (Dativ) on vastaanottajan sija. Se merkitsee henkilöä (tai asiaa), jolle jotakin annetaan tai sanotaan tai jonka hyväksi jotakin tehdään. Testikysymys on Wem? (kenelle?), kun taas akkusatiivi (Akkusativ) vastaa kysymykseen Wen? / Was? (kenet? / mitä?).
Huomaa: saksan Dativ ei ole suomen genetiivi. Vastaanottajana se on lähinnä allatiivia: Ich gebe ihm das Buch — «Annan hänelle kirjan». Allatiivi auttaa siis tunnistamaan datiivin, mutta saksassa sija näkyy ennen kaikkea artikkelissa (dem, der, den), ei pelkästään substantiivin päätteessä.
Neljä tilannetta vaatii datiivin:
- Epäsuora objekti eli vastaanottaja verbien geben, schenken, zeigen, erklären kanssa: Ich schicke meinem Chef eine E-Mail.
- Datiiviverbit: helfen, danken, gefallen, gehören, folgen, antworten, gratulieren, passen, schmecken, glauben, begegnen, zuhören. Niiden henkilöobjekti on datiivissa; glauben voi lisäksi saada akkusatiivissa olevan asian: Ich glaube dir das nicht. Osa vastaa suomen allatiivia («kuulua, vastata, sopia, maistua jollekulle»), mutta helfen, danken, folgen, gratulieren ja zuhören ovat ansa: suomeksi «autan ystävää», saksaksi datiivi. gefallen kääntää rakenteen: se, mikä miellyttää, on subjekti, ja henkilö on datiivissa — Der Film gefällt den Kindern = «lapset pitävät elokuvasta».
- Datiiviprepositiot: aus, außer, bei, mit, nach, seit, von, zu, gegenüber.
- Vaihtoprepositiot (Wechselpräpositionen; in, an, auf, unter, über …), kun ne vastaavat kysymykseen Wo? (missä?): Das Buch liegt auf dem Tisch. Suomen paikallissijat auttavat: «pöydällä» (missä?) → datiivi, «pöydälle» (mihin?) → akkusatiivi.
Muodoista kolme huomiota. Artikkelit ja possessiiviartikkelit vaihtavat päätettään: maskuliinissa ja neutrissa pääte on -m (dem, einem, meinem), feminiinissä -r (der, einer, meiner) ja monikossa -n (den, keinen, meinen). Lisäksi monikon substantiivi saa päätteen -n, ellei monikko jo pääty n- tai s-kirjaimeen: die Kinder → mit den Kindern, mutta die Autos → mit den Autos. Heikot substantiivit (n-Deklination), kuten der Nachbar, der Student, der Kollege, saavat päätteen -(e)n kaikissa sijoissa paitsi nominatiivissa: dem Nachbarn, dem Studenten.
Sanajärjestys: kahdesta substantiiviobjektista datiivi tulee ensin (Ich gebe dem Kind den Ball). Pronomini sijoittuu yleensä substantiivin eteen (Ich gebe ihm den Ball), ja jos molemmat objektit ovat pronomineja, akkusatiivi tulee ensin: Ich gebe es ihm.
Esimerkit
- Ich schenke meiner Schwester ein Buch. — Annan siskolleni kirjan lahjaksi.
- Der Film gefällt den Kindern. — Lapset pitävät elokuvasta.
- Kannst du mir bitte helfen? — Voitko auttaa minua?
- Das Auto gehört meinem Onkel. — Auto kuuluu sedälleni.
- Ich habe dem Nachbarn die Post gebracht. — Vein naapurille postit.
- Wir fahren mit dem Bus zum Bahnhof. — Menemme bussilla asemalle.
- Nach dem Kurs gehe ich zu einem Freund. — Kurssin jälkeen menen erään ystävän luo.
- Sie wohnt seit einem Jahr bei ihren Eltern. — Hän (nainen) on asunut vuoden vanhempiensa luona.
- Ich habe es ihm schon gegeben. — Annoin sen hänelle jo.
Taulukko
| Dativ | maskuliini | neutri | feminiini | monikko |
|---|---|---|---|---|
| määräinen artikkeli | dem Mann | dem Kind | der Frau | den Kindern |
| epämääräinen artikkeli | einem Mann | einem Kind | einer Frau | — |
| kielto (kein) | keinem Mann | keinem Kind | keiner Frau | keinen Kindern |
| possessiiviartikkeli | meinem Mann | meinem Kind | meiner Frau | meinen Kindern |
| Nominativ | ich | du | er | es | sie | wir | ihr | sie / Sie |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Dativ | mir | dir | ihm | ihm | ihr | uns | euch | ihnen / Ihnen |
Yleiset virheet
- ❌ Das Buch gehört meinen Bruder. → ✅ Das Buch gehört meinem Bruder. — gehören vaatii datiivin; meinen Bruder on akkusatiivi.
- ❌ Ich spiele mit den Kinder. → ✅ Ich spiele mit den Kindern. — datiivin monikossa substantiivi saa päätteen -n.
- ❌ Ich fahre mit meine Freundin. → ✅ Ich fahre mit meiner Freundin. — mit on datiiviprepositio, joten meine → meiner.
- ❌ Ich gebe meiner Mutter es. → ✅ Ich gebe es meiner Mutter. — pronominiobjekti sijoittuu substantiiviobjektin eteen.
- ❌ Ich bin in die Küche. → ✅ Ich bin in der Küche. — paikka (wo?, «keittiössä») vaatii datiivin; vain suunta (wohin?, «keittiöön») vaatii akkusatiivin.
Aiheeseen liittyvää
Vertaa päätteitä akkusatiiviin, ja katso vaihtoprepositioita käsittelevä luku, jos et ole varma, sanotaanko in dem Kino vai in das Kino.
Usein kysytyt kysymykset
Miten tunnistan datiivin saksan lauseessa?
Kysy Wem? (kenelle?). Vastaus on datiivissa — yleensä henkilö, joka saa jotakin tai jonka hyväksi jotakin tehdään: Ich gebe dem Kind ein Buch → Wem? dem Kind. Suomessa sama tieto on usein allatiivissa: «lapselle».
Mitkä verbit vaativat aina datiivin?
helfen, danken, gefallen, gehören, folgen, antworten, gratulieren, passen, schmecken, glauben, begegnen, zuhören. Niiden kanssa henkilöobjekti on datiivissa, ei akkusatiivissa — myös silloin, kun suomessa sanotaan «auttaa ystävää» tai «kiittää opettajaa».
Mitkä prepositiot vaativat aina datiivin?
aus, außer, bei, mit, nach, seit, von, zu ja gegenüber. Vaihtoprepositiot (in, an, auf …) saavat datiivin vain, kun ne vastaavat kysymykseen Wo? (missä?).
Miksi monikon substantiivi saa datiivissa ylimääräisen -n-päätteen?
Datiivin monikossa substantiivi saa päätteen -n, ellei monikko jo pääty n- tai s-kirjaimeen: die Kinder → mit den Kindern, mutta die Autos → mit den Autos.
Kumpi tulee lauseessa ensin, datiivi vai akkusatiivi?
Kahdesta substantiivista datiivi tulee ensin (Ich gebe dem Mann das Buch). Pronomini sijoittuu yleensä substantiivin eteen, ja kahdesta pronominista akkusatiivi tulee ensin (Ich gebe es ihm).