Konjunktiv I ja epäsuora esitys saksassa: muodot, aikamuodot ja sanajärjestys
Epäsuora esitys saksan kirjakielessä: infinitiivivartalo + -e (er sage, er habe; sein: er sei); jos muoto on sama kuin indikatiivi, tilalle tulee Konjunktiv II.
Sääntö
Konjunktiv I:llä kerrotaan, mitä joku toinen on sanonut, takaamatta sen paikkansapitävyyttä: se on uutisten, raporttien, pöytäkirjojen ja lähdeviittausten tapaluokka. Suomessa epäsuora esitys (indirekte Rede) tehdään «että»-lauseella ja indikatiivilla, joten koko tapaluokka on suomalaiselle uusi.
Muodostus: infinitiivin vartalo (infinitiivi ilman -en-päätettä) + -e, -est, -e, -en, -et, -en: sagen → er sage, können → er könne. Vahvoissa verbeissä indikatiivin vokaalinvaihdos katoaa: er fährt → er fahre, er gibt → er gebe. Ainoa epäsäännöllinen on sein: ich sei, du sei(e)st, er sei, wir seien, ihr seiet, sie seien — yksikön 1. ja 3. persoonassa ei ole -e:tä.
Käyttökelpoiset muodot eroavat indikatiivista: jokaisen verbin yksikön 3. persoona (er habe, er gehe, er werde), kaikki sein-verbin muodot sekä modaaliverbeillä ja wissen-verbillä myös yksikön 1. persoona (ich könne, ich wisse, koska indikatiivi on ich kann, ich weiß). Myös du- ja ihr-muodot (du habest, ihr habet) eroavat yleensä, mutta ne kuulostavat vanhahtavilta; niiden tilalla käytetään Konjunktiv II:ta.
Korvaussääntö: jos Konjunktiv I on sama kuin indikatiivi (wir haben, sie kommen), käytä Konjunktiv II:ta (sie hätten, sie kämen), joka vastaa suomen konditionaalia («olisi», «tulisi»). Jos Konjunktiv II puolestaan on sama kuin Präteritum, kuten kaikilla heikoilla verbeillä (sie arbeiteten), käytä muotoa würde + infinitiivi (sie würden arbeiten).
Aikatasoja on vain kolme: nykyaika er arbeite; menneisyys habe/sei + Partizip II (II partisiippi; er habe gearbeitet, er sei gekommen), oli alkuperäinen lause Perfektissä, Präteritumissa tai Plusquamperfektissa, ja apuverbi valitaan kuten Perfektissä; tulevaisuus werde + infinitiivi (er werde anrufen).
Sanajärjestys: dass-sanan jälkeen finiittiverbi on viimeisenä (Er sagt, dass er müde sei); ilman sitä verbi on toisella paikalla kuten päälauseessa (Er sagt, er sei müde). Pilkku on pakollinen. Pitkissä selostuksissa dass jää yleensä pois: Konjunktiv I riittää merkiksi.
Kysymykset ja käskyt: kyllä/ei-kysymys → ob, kysymyssanakysymys (W-Frage) → oma kysymyssanansa; molemmissa verbi on lopussa. Käskystä tulee sollen, kohteliaasta pyynnöstä mögen (Sie bat, er möge kurz warten). Persoona-, aika- ja paikkasanat mukautuvat tarvittaessa: ich → er/sie, mein → sein/ihr, morgen → am nächsten Tag, gestern → am Tag zuvor, heute → an diesem Tag, hier → dort.
Puheessa selostetaan yleensä dass-lauseella ja indikatiivilla tai Konjunktiv II:lla. Vanha muoto elää kiinteissä ilmauksissa: Es lebe die Freiheit!, Man nehme drei Eier …, Gott sei Dank.
Esimerkit
- Sie schreibt, sie sei krank und könne morgen nicht kommen. — Hän kirjoittaa, että hän on sairas eikä pääse tulemaan huomenna.
- Der Sprecher sagte, die Regierung plane keine neuen Steuern. — Tiedottaja sanoi, ettei hallitus suunnittele uusia veroja.
- Er behauptet, er habe davon nichts gewusst. — Hän väittää, ettei hän tiennyt asiasta mitään.
- Die Zeugin erklärte, sie sei um acht Uhr nach Hause gegangen. — Todistaja (nainen) kertoi lähteneensä kotiin kello kahdeksan.
- Der Minister betonte, man werde die Ergebnisse im Mai veröffentlichen. — Ministeri korosti, että tulokset julkaistaan toukokuussa.
- Mein Kollege sagt, dass er die Zahlen noch prüfen müsse. — Kollegani sanoo, että hänen täytyy vielä tarkistaa luvut.
- Sie fragte, ob er noch Zeit habe. — Hän (nainen) kysyi, oliko miehellä vielä aikaa.
- Der Arzt sagte, ich solle mich zwei Tage ausruhen. — Lääkäri sanoi, että minun pitäisi levätä kaksi päivää.
- Die Nachbarn behaupten, sie hätten nichts gehört. — Naapurit väittävät, etteivät he ole kuulleet mitään.
Taulukko
| Persoona | sein | haben | werden | können | gehen |
|---|---|---|---|---|---|
| ich | sei | habe = |
werde = |
könne | gehe = |
| du | sei(e)st | habest | werdest | könnest | gehest |
| er/sie/es | sei | habe | werde | könne | gehe |
| wir | seien | haben = |
werden = |
können = |
gehen = |
| ihr | seiet | habet | werdet = |
könnet | gehet |
| sie/Sie | seien | haben = |
werden = |
können = |
gehen = |
Lihavoitu = epäsuorassa esityksessä käytettävät muodot. = = sama kuin indikatiivi, joten tilalle tulee Konjunktiv II (hätte, hätten, könnten, kämen) tai, jos sekin on sama kuin Präteritum, würde + infinitiivi (sie würden gehen), ei gingen.
| Suora esitys | Mikä muuttuu | Epäsuora esitys |
|---|---|---|
| „Ich arbeite in Berlin.“ | preesens → Konjunktiv I | Er sagt, er arbeite in Berlin. |
| „Ich habe lange gewartet.“ / „Ich wartete lange.“ | Perfekt, Präteritum, Plusquamperfekt → yksi menneen ajan muoto | Er sagt, er habe lange gewartet. |
| „Ich bin zu spät gekommen.“ | mennyt aika sein-verbillä | Er sagt, er sei zu spät gekommen. |
| „Ich werde morgen anrufen.“ | tulevaisuus | Er sagte, er werde am nächsten Tag anrufen. |
| „Hast du Zeit?“ | kyllä/ei-kysymys → ob | Er fragte, ob sie Zeit habe. |
| „Wann beginnt der Film?“ | kysymyssanakysymys → kysymyssana, verbi loppuun | Er fragte, wann der Film beginne. |
| „Ruf mich an!“ | käsky → sollen | Er sagte, ich solle ihn anrufen. |
| „Wir haben nichts gehört.“ | Konjunktiv I = indikatiivi → Konjunktiv II | Sie sagen, sie hätten nichts gehört. |
Yleiset virheet
- ❌ Er sagt, er seie krank. → ✅ Er sagt, er sei krank. — sein on epäsäännöllinen: yksikön 1. ja 3. persoonassa ei ole -e:tä.
- ❌ Sie sagt, sie fähre nach Wien. → ✅ Sie sagt, sie fahre nach Wien. — muoto tulee infinitiivin vartalosta, joten indikatiivin vokaalinvaihdos katoaa.
- ❌ Sie schreibt, sie habe gestern nach Berlin gefahren. → ✅ Sie schreibt, sie sei gestern nach Berlin gefahren. — menneessä ajassa apuverbi on sama kuin verbin Perfektissä.
- ❌ Er fragte, dass sie Zeit habe. → ✅ Er fragte, ob sie Zeit habe. — selostettu kyllä/ei-kysymys alkaa sanalla ob; dass aloittaa selostetun väitteen.
- ❌ Er fragte, wann beginnt der Film. → ✅ Er fragte, wann der Film beginne. — selostettu kysymyssanakysymys on sivulause: finiittiverbi on lopussa ja Konjunktiv-muodossa.
Usein kysytyt kysymykset
Miten Konjunktiv I muodostetaan?
Infinitiivin vartalo + -e, -est, -e, -en, -et, -en. Vahvat verbit säilyttävät vartalon vokaalin (er fahre, er gebe), ja sein on epäsäännöllinen (er sei). Todellisissa teksteissä lähes kaiken työn tekee yksikön 3. persoona.
Mitä teen, jos Konjunktiv I näyttää samalta kuin indikatiivi?
Käytä sen sijaan Konjunktiv II:ta (wir haben → wir hätten, sie kommen → sie kämen). Jos sekin on sama kuin Präteritum (heikot verbit: sie arbeiteten), käytä muotoa würde + infinitiivi.
Miten selostetaan jotakin, mikä tapahtui menneisyydessä?
Yhdellä ainoalla muodolla: habe/sei + Partizip II (er habe gearbeitet, er sei gekommen), oli alkuperäinen lause Perfektissä, Präteritumissa tai Plusquamperfektissa. Apuverbi on sama kuin Perfektissä.
Miten kysymykset ja käskyt muutetaan epäsuoraksi esitykseksi?
Kyllä/ei-kysymys alkaa sanalla ob, kysymyssanakysymys omalla kysymyssanallaan, ja verbi on molemmissa lopussa (Er fragte, ob sie Zeit habe / wann der Film beginne). Käskystä tulee sollen, kohteliaasta pyynnöstä mögen.
Pitääkö Konjunktiv I:tä käyttää puhuessa?
Ei. Se kuuluu uutisiin, raportteihin ja muodolliseen kirjoitettuun kieleen, joissa se osoittaa, että kirjoittaja vain välittää toisen sanoman. Keskustelussa saksalaiset selostavat dass-lauseella ja indikatiivilla tai Konjunktiv II:lla; muutama kiinteä ilmaus säilyttää vanhan muodon (Es lebe die Freiheit!, Man nehme …, Gott sei Dank).

