Konjunktiv I ja epäsuora esitys saksassa: muodot, aikamuodot ja sanajärjestys

Sääntö

Konjunktiv I:llä kerrotaan, mitä joku toinen on sanonut, takaamatta sen paikkansapitävyyttä: se on uutisten, raporttien, pöytäkirjojen ja lähdeviittausten tapaluokka. Suomessa epäsuora esitys (indirekte Rede) tehdään «että»-lauseella ja indikatiivilla, joten koko tapaluokka on suomalaiselle uusi.

Muodostus: infinitiivin vartalo (infinitiivi ilman -en-päätettä) + -e, -est, -e, -en, -et, -en: sagen → er sage, können → er könne. Vahvoissa verbeissä indikatiivin vokaalinvaihdos katoaa: er fährt → er fahre, er gibt → er gebe. Ainoa epäsäännöllinen on sein: ich sei, du sei(e)st, er sei, wir seien, ihr seiet, sie seien — yksikön 1. ja 3. persoonassa ei ole -e:tä.

Käyttökelpoiset muodot eroavat indikatiivista: jokaisen verbin yksikön 3. persoona (er habe, er gehe, er werde), kaikki sein-verbin muodot sekä modaaliverbeillä ja wissen-verbillä myös yksikön 1. persoona (ich könne, ich wisse, koska indikatiivi on ich kann, ich weiß). Myös du- ja ihr-muodot (du habest, ihr habet) eroavat yleensä, mutta ne kuulostavat vanhahtavilta; niiden tilalla käytetään Konjunktiv II:ta.

Korvaussääntö: jos Konjunktiv I on sama kuin indikatiivi (wir haben, sie kommen), käytä Konjunktiv II:ta (sie hätten, sie kämen), joka vastaa suomen konditionaalia («olisi», «tulisi»). Jos Konjunktiv II puolestaan on sama kuin Präteritum, kuten kaikilla heikoilla verbeillä (sie arbeiteten), käytä muotoa würde + infinitiivi (sie würden arbeiten).

Aikatasoja on vain kolme: nykyaika er arbeite; menneisyys habe/sei + Partizip II (II partisiippi; er habe gearbeitet, er sei gekommen), oli alkuperäinen lause Perfektissä, Präteritumissa tai Plusquamperfektissa, ja apuverbi valitaan kuten Perfektissä; tulevaisuus werde + infinitiivi (er werde anrufen).

Sanajärjestys: dass-sanan jälkeen finiittiverbi on viimeisenä (Er sagt, dass er müde sei); ilman sitä verbi on toisella paikalla kuten päälauseessa (Er sagt, er sei müde). Pilkku on pakollinen. Pitkissä selostuksissa dass jää yleensä pois: Konjunktiv I riittää merkiksi.

Kysymykset ja käskyt: kyllä/ei-kysymys → ob, kysymyssanakysymys (W-Frage) → oma kysymyssanansa; molemmissa verbi on lopussa. Käskystä tulee sollen, kohteliaasta pyynnöstä mögen (Sie bat, er möge kurz warten). Persoona-, aika- ja paikkasanat mukautuvat tarvittaessa: ich → er/sie, mein → sein/ihr, morgen → am nächsten Tag, gestern → am Tag zuvor, heute → an diesem Tag, hier → dort.

Puheessa selostetaan yleensä dass-lauseella ja indikatiivilla tai Konjunktiv II:lla. Vanha muoto elää kiinteissä ilmauksissa: Es lebe die Freiheit!, Man nehme drei Eier …, Gott sei Dank.

Esimerkit

• Sie schreibt, sie sei krank und könne morgen nicht kommen. — Hän kirjoittaa, että hän on sairas eikä pääse tulemaan huomenna.
• Der Sprecher sagte, die Regierung plane keine neuen Steuern. — Tiedottaja sanoi, ettei hallitus suunnittele uusia veroja.
• Er behauptet, er habe davon nichts gewusst. — Hän väittää, ettei hän tiennyt asiasta mitään.
• Die Zeugin erklärte, sie sei um acht Uhr nach Hause gegangen. — Todistaja (nainen) kertoi lähteneensä kotiin kello kahdeksan.
• Der Minister betonte, man werde die Ergebnisse im Mai veröffentlichen. — Ministeri korosti, että tulokset julkaistaan toukokuussa.
• Mein Kollege sagt, dass er die Zahlen noch prüfen müsse. — Kollegani sanoo, että hänen täytyy vielä tarkistaa luvut.
• Sie fragte, ob er noch Zeit habe. — Hän (nainen) kysyi, oliko miehellä vielä aikaa.
• Der Arzt sagte, ich solle mich zwei Tage ausruhen. — Lääkäri sanoi, että minun pitäisi levätä kaksi päivää.
• Die Nachbarn behaupten, sie hätten nichts gehört. — Naapurit väittävät, etteivät he ole kuulleet mitään.

Taulukko

Lihavoitu = epäsuorassa esityksessä käytettävät muodot. = = sama kuin indikatiivi, joten tilalle tulee Konjunktiv II (hätte, hätten, könnten, kämen) tai, jos sekin on sama kuin Präteritum, würde + infinitiivi (sie würden gehen), ei gingen.

Yleiset virheet

• ❌ Er sagt, er seie krank. → ✅ Er sagt, er sei krank. — sein on epäsäännöllinen: yksikön 1. ja 3. persoonassa ei ole -e:tä.
• ❌ Sie sagt, sie fähre nach Wien. → ✅ Sie sagt, sie fahre nach Wien. — muoto tulee infinitiivin vartalosta, joten indikatiivin vokaalinvaihdos katoaa.
• ❌ Sie schreibt, sie habe gestern nach Berlin gefahren. → ✅ Sie schreibt, sie sei gestern nach Berlin gefahren. — menneessä ajassa apuverbi on sama kuin verbin Perfektissä.
• ❌ Er fragte, dass sie Zeit habe. → ✅ Er fragte, ob sie Zeit habe. — selostettu kyllä/ei-kysymys alkaa sanalla ob; dass aloittaa selostetun väitteen.
• ❌ Er fragte, wann beginnt der Film. → ✅ Er fragte, wann der Film beginne. — selostettu kysymyssanakysymys on sivulause: finiittiverbi on lopussa ja Konjunktiv-muodossa.