Refleksiiviverbit saksassa (sich): pronominit, akkusatiivi vai datiivi, sanajärjestys
Refleksiiviverbin teko kohdistuu tekijään: mich, dich, sich, uns, euch – akkusatiivissa, mutta datiivissa, jos lauseessa on jo suora objekti.
Sääntö
Refleksiiviverbissä teko kohdistuu takaisin subjektiin: tekijä ja kohde ovat sama henkilö. Saksa ilmaisee tämän refleksiivipronominilla, joka vaihtuu persoonan mukaan — ich wasche mich, du wäschst dich, er wäscht sich. Suomessa sama merkitys tehdään yleensä johdoksella («peseytyä, pukeutua, vilustua»), joten erillinen pronomini on suomalaiselle uutta. Joskus suomen «itse» auttaa («pesen itseni» = Ich wasche mich), mutta «itse» ei ole sama kuin sich: monen saksan refleksiiviverbin suomalaisessa vastineessa ei ole «itse»-sanaa lainkaan (Ich beeile mich = «kiirehdin»).
Kolme ryhmää:
- Varsinaiset refleksiiviverbit. Pronomini kuuluu verbiin, eikä sitä voi vaihtaa toiseen objektiin: sich beeilen, sich erholen, sich erkälten, sich bedanken, sich schämen, sich befinden, sich verlieben, sich erinnern, sich freuen, sich interessieren. Opettele ne sich-sanan kanssa, kuten substantiivin artikkelin kanssa.
- Osittain refleksiiviset verbit. Tavallisia verbejä, joilla voi olla mikä tahansa objekti; refleksiivipronomini tulee vain, kun objekti on subjekti itse: (sich) waschen, (sich) anziehen, (sich) ausziehen, (sich) kämmen, (sich) rasieren, (sich) verletzen, (sich) setzen. Vertaa Ich ziehe das Kind an («puen lapsen») ja Ich ziehe mich an («pukeudun»).
- Vastavuoroinen käyttö. Persoonissa wir, ihr ja sie pronomini voi tarkoittaa «toisiaan»: sich treffen, sich streiten, sich unterhalten, sich küssen, sich duzen. Wir treffen uns = «tapaamme toisemme»; einander tai gegenseitig tekee merkityksen yksiselitteiseksi.
Akkusatiivi vai datiivi? Pronomini on oletuksena akkusatiivissa (Akkusativ) ja siirtyy datiiviin (Dativ), kun lauseessa on jo suora objekti (Akkusativ): Ich wasche mich → Ich wasche mir die Hände. Vain ich- ja du-persoonalla on kaksi eri muotoa; muut persoonat käyttävät samaa muotoa molemmissa sijoissa. Epäsuora objekti (Dativ) ei aiheuta vaihtoa (Ich stelle mich dem Chef vor). Muutama ilmaus on datiivissa joka tapauksessa: sich etwas vorstellen (= kuvitella), sich etwas merken, sich etwas ansehen, sich etwas leisten, sich Sorgen machen.
Muodot ja paikka. sich kattaa persoonat er/sie/es, sie (monikko) ja kohteliaan Sie-muodon, ja se kirjoitetaan pienellä silloinkin: Setzen Sie sich. Perfektissä jokainen refleksiiviverbi saa apuverbin haben, myös sich erkälten ja sich verletzen: Ich habe mich beeilt. Päälauseessa pronomini tulee heti finiittiverbin jälkeen (Gestern hat sich mein Bruder verletzt), mutta subjektipronominin jälkeen, jos sellainen on (Gestern hat er sich verletzt); substantiivisubjektin kanssa molemmat järjestykset ovat oikein, pronomini edellä on yleisempi. Imperatiivi säilyttää pronominin: Beeil dich! Setzt euch! Beeilen Sie sich! Monella refleksiiviverbillä on myös kiinteä prepositio (sich freuen auf, sich interessieren für, sich erinnern an); niistä kerrotaan omassa luvussaan.
Esimerkit
- Ich muss mich beeilen, sonst verpasse ich den Zug. — Minun täytyy kiirehtiä, muuten myöhästyn junasta.
- Wäschst du dir bitte vor dem Essen die Hände? — Pesethän kätesi ennen ruokailua?
- Setzen Sie sich bitte! — Istukaa (teitittely), olkaa hyvä!
- Im Urlaub haben wir uns gut erholt. — Lepäsimme lomalla kunnolla.
- Beim Sport hat er sich den Arm verletzt. — Hän loukkasi käsivartensa urheillessa.
- Kannst du dir das vorstellen? — Pystytkö kuvittelemaan sen?
- Meine Eltern interessieren sich für moderne Kunst. — Vanhempani ovat kiinnostuneita modernista taiteesta.
- Wir treffen uns morgen um acht vor dem Kino. — Tapaamme huomenna kahdeksalta elokuvateatterin edessä.
- Ich freue mich schon auf das Wochenende. — Odotan jo innolla viikonloppua.
Taulukko
| Subjekti | Akkusativ | Dativ |
|---|---|---|
| ich | mich | mir |
| du | dich | dir |
| er / sie / es | sich | sich |
| wir | uns | uns |
| ihr | euch | euch |
| sie (monikko) | sich | sich |
| Sie (teitittely) | sich | sich |
| Ei suoraa objektia → akkusatiivi | Suora objekti mukana → datiivi |
|---|---|
| Ich wasche mich. | Ich wasche mir die Hände. |
| Ich ziehe mich an. | Ich ziehe mir die Jacke an. |
| Er verletzt sich. | Er verletzt sich den Arm. |
| Ich stelle mich vor. (esittäydyn) | Ich stelle mir das vor. (kuvittelen sen) |
Yleiset virheet
- ❌ Ich wasche mich die Hände. → ✅ Ich wasche mir die Hände. — die Hände on jo suora objekti, joten refleksiivipronomini siirtyy datiiviin.
- ❌ Ich muss beeilen. → ✅ Ich muss mich beeilen. — sich beeilen on varsinainen refleksiiviverbi: ilman pronominia lause on vajaa, vaikka suomen «kiirehtiä» ei pronominia tarvitse.
- ❌ Wir freuen sich auf den Urlaub. → ✅ Wir freuen uns auf den Urlaub. — pronomini mukautuu subjektiin; sich kuuluu vain persoonille er/sie/es, sie (monikko) ja Sie.
- ❌ Ich bin mich erkältet. → ✅ Ich habe mich erkältet. — refleksiiviverbit muodostavat Perfektin haben-verbillä, vaikka ne ilmaisisivat tilan muutosta.
- ❌ Ich kann mich das nicht vorstellen. → ✅ Ich kann mir das nicht vorstellen. — sich etwas vorstellen (= kuvitella) vaatii datiivin; akkusatiivinen sich vorstellen tarkoittaa «esittäytyä».
Aiheeseen liittyvää
Refleksiivipronominit ovat persoonapronominien sukulaisia: ich-, du-, wir- ja ihr-muodot ovat samat kuin persoonapronominien akkusatiivi ja datiivi; 3. persoonassa ja Sie-muodossa tilalla on sich.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on refleksiiviverbi saksassa?
Verbi, jonka objekti on sama henkilö kuin subjekti. Sen tunnistaa pronominista, joka vaihtuu persoonan mukaan: mich, dich, sich, uns, euch, sich. Sanakirjat ilmoittavat tällaiset verbit muodossa sich beeilen, sich erholen.
Milloin refleksiivipronomini on akkusatiivissa ja milloin datiivissa?
Oletuksena akkusatiivissa; datiivissa heti, kun lauseessa on jo suora objekti (Akkusativ): Ich wasche mich, mutta Ich wasche mir die Hände. Vain ich- ja du-persoonalla on kaksi eri muotoa (mich/mir, dich/dir), eikä epäsuora objekti (Dativ) aiheuta vaihtoa.
Mitkä saksan verbit tarvitsevat aina sich-pronominin?
Varsinaiset refleksiiviverbit: sich beeilen, sich erholen, sich erkälten, sich bedanken, sich schämen, sich befinden, sich verlieben, sich erinnern, sich freuen, sich interessieren. Verbit kuten waschen tai anziehen saavat pronominin vain, kun objekti on subjekti itse.
Saavatko refleksiiviverbit Perfektissä apuverbin haben vai sein?
Aina haben, myös muutosta ilmaisevat verbit kuten sich erkälten: Ich habe mich beeilt. Pronomini pysyy partisiipin edellä.
Mihin refleksiivipronomini sijoittuu lauseessa?
Heti finiittiverbin jälkeen: Gestern hat sich mein Bruder verletzt. Jos subjekti on pronomini, se tulee ensin: Gestern hat er sich verletzt. Imperatiivissa pronomini säilyy (Beeil dich!), ja kohteliaassa muodossa se kirjoitetaan pienellä (Setzen Sie sich.).

